Street dance -jaosto
Jaoston tärkein tehtävä on lisätä tietoa katutanssilajeista ja nostaa katutanssikulttuurin arvostusta. Jaosto toimii hallituksen linkkinä sekä tanssikouluihin että lajin harrastajiin. Jaosto pyrkii monipuolisesti kehittämään ja edistämään omaa lajikirjoaan; keskeistä kaikessa kehittämistyössä on moniarvoisuus, lajien traditioiden kunnioittaminen, mutta ennen kaikkea uteliaisuus kaikkeen uuteen ja edelläkävijänä toimiminen sekä rakentava suhtautuminen tuoreisiin ja/tai poikkeaviin näkemyksiin. Jaosto rakentaa erilaisia yhteistyömuotoja tanssikentän toimijoiden kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Jaosto toimii myös kanavana, jonne voi esittää kehittämisideoita.
Jaoston puheenjohtaja
Heidi Hartzell, Oulu
streetdancejaosto.fdo(at)gmail.com
Jaoston jäsenet
Pauliina Finne, Vaasa
Heikki Hautajoki, Helsinki
Sanaz Hassani, Jyväskylä
Ida Jousmäki, Vaasa
Anni Lämsä, Helsinki
Katri Kumpulainen, Helsinki
Evaleena Vuorenmaa, Tampere
Hip hop
Hip Hop tanssi on osa laajempaa Hip Hop kulttuuria, joka on syntynyt etnisten vähemmistöjen, mustien ja latinx, yhteisöjen keskuudessa. Hip Hop tanssi mielletään syntyneen Yhdysvaltojen New Yorkissa 1980-luvun tienoilla. Hip Hop tanssi on sosiaalista tanssia, jonka tärkeimmät elementit ovat groove, rock, bounce sekä eri ”party stepsit” tai ”foundation stepsit”. Lajitekniikkaan kuuluu myös mm. isolaatiot, jalkatyöskentely ja lattiatekniikka. Musikaalisuus (rytmiikka, dynamiikka, nyansit), tanssin monipuolisuus ja omaperäisyys ovat arvostettuja tekijöitä. Tanssijan tulee ilmentää musiikkia, hyödyntäen Hip Hopin perusteita ja varioiden eri tekniikoita.
House
House on fuusiotanssi, jossa yhdistellään askeleita eri tanssityyleistä, kuten jazz, salsa, steppi, break, capoeira ja afro. Tässä nopeatempoisessa tanssissa on paljon nopeaa jalkatyöskentelyä, mutta tärkeintä on musiikin rytmin tuominen kehoon eli jacking. House on syntynyt saman nimisen musiikkityylin kanssa 80-luvun lopussa Chicagon warehouse-juhlissa, josta musiikkityylin nimikin on peräisin, mutta kehittynyt nykyiseen muotoonsa New Yorkin klubeilla eri kulttuurien vaikutuksessa.
Popping
Popping on 70-luvulla Kaliforniassa (USA) syntynyt funk-musiikkiin tehtävä tanssityyli. Popping perustekniikkan kuuluu lihasten jännittäminen (pop/isku) musiikin tahtiin. Popping tyylissä nähdään kuitenkin myös muita näyttäviä liikkeitä, kuten erilaiset isolaatiot ja liikkumiset. Tekniikan ja liikkeiden lisäksi Poppingissa on tärkeää grooven eli tanssillisuuden harjoitteleminen. Lisäksi Popping, kuten muutkin katutanssityylit, on pohjimmiltaan freestyleen pohjautuvaa. Perusteiden harjoittelun ja hallitsemisen lisäksi kehitetään omia variaatioita musiikin tahtiin tanssien.
Locking
Lockingin keksi Don ”Campbellock” Campbell vuonna 1970 ja kaikki halusivat tanssia, kuten hän. Lockingiin toi uusia liikkeitä hänen aikalaisensa klubeilla tanssiessaan. Jimmy ”Scoo B Doo” Foster kehitti lockingin jalkatyöskentelyä, kuten James ”OG Skeeter Rabbit” Higgins muiden katutanssijoiden kanssa. Tanssin toi maailmalle tunnetuksi Soul Train ohjelmassa esiintynyt The Lockers tanssiryhmä.
Locking kuuluu Funk-tanssityylien perheeseen. Locking on tanssi, jonkä tärkein ominaisuus on liikkeen pysäyttäminen yht’äkkisesti groovaavista liikkeistä. Siinä käytetään nopeita käsiliikkeitä yhdistettynä näyttävään jalkatyöskentelyyn. Lockingissa on kourallinen käsitekniikoita: Lock, Muscleman / Up, Point, Twirl, Pace ja Give Your Self a Five, sekä näistä johdettuja variaatioita. Jalkoja käytetään tekniikoissa nimeltään Scoo B Doo, Scoobot, Stop&Go, Skeeter Rabbit, Which-a-way jne. Lockingiin kuuluu myös kunkin tanssijan osaamat akrobaattiset ”voimaliikkeet”, joista Lockingille on tyypillisimpiä Alpha, Swan Dive ja Kick Split.
Tanssijan tulee toteuttaa neljää peruselementtiä:
- Attitude - asenne/itsevarmuus ”mä pystyn tähän”
- Character - oma locking-hahmo
- Style & Grace - tyylikkyys ja arvokkuus ”treenaan liikkeet tyylikkäiksi”
- Pure Funk - tanssiminen musiikin eri soittimiin ja fiilikseen - musikaalisuus
Breaking
Breakingille tyypillisiä liikkeitä ovat esim. toprock, uprock, footwork (sixstep, threestep, babyswipe jne.), freeze (babyfreeze, rocksteady/chairfreeze, hollowback, scorpion, west coast freeze), powermoves (flare, windmills, headspins, 99's, turtle, cricket, swipes jne.). Kaikenlainen akrobatia tulee sulauttaa yllä mainittuihin liikkeisiin.
Voguing
Voguing on osa ballroom- kulttuuria, joka on saanut alkunsa 70-luvulla Harlemissa, New Yorkissa, afroamerikkalaisten ja latinoamerikkalaisten LGBTQ+ -yhteisön keskuudessa. Voguingin alla on eri kategorioita kuten runway, old way, new way ja vogue femme. Voguingin alalajit ovat ottaneet vaikutteita mm. muotimaailmasta, Egyptin hieroglyyfeistä ja esimerkiksi taistelulajeista. Old way eli Pop Dip and Spin on tyyleistä vanhin ja siinä näkee eniten vaikutteita sotilaallisista asennoista sekä eri taistelulajeista. New way on kehittynyt old waystä ja mukaan on käsien linjojen lisäksi tullut enemmän akrobatiaa ja venyvyyttä vaativia liikkeitä. Vogue femmessä on viisi elementtiä; hand performance, floor performance, catwalk, duckwalk ja spins’n dips. Runway:ssa imitoidaan mallien kävelyä ja poseerauksia.
Waacking
Waacking sai alkunsa 1970- luvulla Los Angelesin LGTB+ yhteisöistä. Lajin alkuperäinen nimi ’punking’ tulee halventavasta termistä ’punk’ (suom. mm. arvoton henkilö), jota yritettiin muuttaa positiiviseksi tanssin kautta. Termi ’waacking’ tai ’whacking’ syntyi myöhemmin, kuvaamaan tanssityylin nykyistä muotoa.
Punking ja waacking on ensimmäistä kertaa tullut laajemmin tunnetuksi Soul Train -TV-ohjelman myötä ja myös esimerkiksi tanssiryhmä The Waackers esiintyi Diana Rossin taustalla saaden oman spotlightinsa lavashowssa. 1980- luvun HIV- sekä Aids -epidemian myötä paljon tietoa waackingistä ja punkingista katosi pioneerien mukana. Waackingin uusi nousu alkoi, kun Brian Green alkoi opettamaan lajia vuonna 2003 New Yorkissa.
Waacking on sosiaalinen tanssi, jota on alun perin tanssittu klubeilla. Lajin keskeisiä arvoja ovatkin yksilöllisyyden juhlistaminen, itseilmaisu, vapaus, tarinankerronta ja dramaattisuus. Lajin ilmaisullisuuteen vaikuttivat vanhat Hollywoodin mykkäelokuvat sekä Looney Tunes- piirretyt. Käsien liikkeet saivat inspiraationsa kamppailulajeista, kuten japanilaisesta nunchakusta (pamppu, jossa naru yhdistää kaksi puukeppiä).
Perusliike ’waack’ (alkuperäinen kirjoitusasu ’whack’) on käsivarren iskunkaltainen liike, kuten lyötäisiin tai iskettäisiin (eng. whack) jotakin. Liikkeessä ’waack’ olkapää on linjattuna kyynärpään kanssa, sormet koskettavat solisluuta, ja ranne viedään rentoutettuna pään yli koskettamaan lapaluuta. Tämän lisäksi waackingin tekniikkaan kuuluvat ’hair brushes’, punking, käsivarsien linjat, poseeraaminen sekä jalkatekniikka. Kaikkeen liikkeeseen liittyy vahvasti musiikin tulkinta.