Performing Arts

Jaosto toimii hallituksen linkkinä sekä tanssikouluihin että lajin harrastajiin. Jaosto pyrkii monipuolisesti kehittämään ja edistämään omaa lajiaan; keskeistä kaikessa kehittämistyössä on moniarvoisuus, lajin traditioiden kunnioittaminen, mutta ennen kaikkea uteliaisuus kaikkeen uuteen ja edelläkävijänä toimiminen sekä rakentava suhtautuminen tuoreisiin ja/tai poikkeaviin näkemyksiin. Jaosto rakentaa erilaisia yhteistyömuotoja tanssikentän toimijoiden kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Jaosto toimii myös tanssinopettajien ja koreografien kanavana, jonne voi esittää kehittämisideoita.

Performing Arts -lajin määritelmä FDO:ssa

FDO:n Performing Arts (PA) kilpailuissa teokset voivat edustaa joko vain yhtä PA lajia (nykytanssi, jazz, show, moderni tanssi, baletti, flamenco, steppi, bollywood jne) tai olla niiden yhdistelmä. Akrobatia, tarpeisto (hatut, kepit, tuolit, huivit jne), lavasteet, huulisynkka ja muu ”tilpehööri” on sallittu. Tanssijoiden pitää kuitenkin pystyä itse kuljettamaan kaikki teoksessa tarvittava tarpeisto tai lavaste-elementit kilpalattialle ja sieltä pois.

FDO:n PA-kilpailuissa ei ole sääntöjä liittyen tanssitekniikoihin tai -tyyleihin. Kaikki yleiset säännöt ts. ikäryhmät, teosten pituudet ja ryhmäkoot ovat yhteneviä FDO:n muiden lajien ja IDO:n (International Dance Organization) sääntöjen kanssa. FDO:n PA-kilpailuissa tuomaristo arvioi teoksia ainoastaan 3D-järjestelmää ja skatingiä käyttäen eli Suomessa ei ole käytössä ”show value” tai 20-10-10-20 -pisteytys. FDO:n PA-säännöt ovat siis hyvin löyhät ja mahdollistavat keskenään hyvin monimuotoisten ja erilaisten teosten kilpailemisen samassa kilpailussa.

Jos ja kun FDOn tanssijat osallistuvat IDO:n kansainvälisiin kilpailuihin PA-lajeissa, on tärkeää ymmärtää, että niissä kilpailuissa säännöt ovatkin sitten ihan erilaiset. Tiivistelmä IDO:n määritelmistä showtanssista, modernista ja nykytanssista sekä jazz- ja lyrical -tanssista löytyvät seuraavan kappaleen jälkeen. Ne löytyvät kokonaisina IDO:n omilta nettisivuilta www.ido-dance.com kohdasta ”rules”. IDO:n säännöt ovat keskenään hieman ristiriitaisia ja vaikeaselkoisia. Toivokaamme, että ne selkeytetään tulevaisuudessa.

HUOMIO: Kaikki teokset, jotka noudattavat näitä tarkempia ja rajatumpia IDO:n sääntöjä ovat erittäin tervetulleita FDO:n PA-kilpailuihin. Keskeisin ero IDO:on FDO:n PA-kilpailuissa on siis se, että meillä kaikki eri PA-lajit kisaavat yhdessä. Jos tähtäätte vakavissanne kansainvälisille kilpa-areenoille, kannattaa teos tehdä FDO:n kilpailuihin jo siten, että se täyttää IDO:n kilpailujen vaatimukset.

Showtanssi pohjautuu johonkin jazz/lyrical, baletin, modernin ja/tai nykytanssin tekniikkaan. Seassa saa olla myös muiden tanssilajien elementtejä, mutta ne eivät saa olla hallitsevassa osassa teosta. Vakiotanssit, latinalaisamerikkalaiset tanssit tai Rock’n’Roll ovat kiellettyjä. (Tämä kohta säännöissä on outo ja IDO:on on lähtenyt kysely aiheesta, sillä näin ehdoton käytäntö ei ole).

Nostot (ei lapsilla), akrobatia, tarpeisto (props), huulisynkka ja muut teatterilliset elementit ovat sallittuja. IDO:n showtanssiteoksessa pitää aina olla jonkinlainen juoni, teema tai visuaalinen konsepti , jotta se viihdyttää yleisöä.

Taidetanssin muotoja, jotka sisältävät monenlaisia pitkän ajanjakson aikana kehittyneitä tyylejä. Baletin tarkasti määriteltyyn tyyliin verrattuna rennompaa, vapaan tyylin tanssia, jossa tunteet ja tunnelmat muovaavat tanssin liikekieltä. Siinä missä baletti pyrkii ”vastustamaan” painovoimaa, ottaa nykytanssi sen vahvasti käyttöön. Modernin tanssin ja nykytanssin kehitys on looginen jatkumo 1900-luvun alun ”kapinallisista”, tanssijoista, jotka halusivat irti klassisen baletin tiukoista raameista. Teokset voivat edustaa modernin tanssin perinteitä (esim. Martha Graham, José Limon, Alvin Ailey, Merce Cunningham, Lester Horton, Kurt Jooss, Mary Wigman, Hanya Holm) tai jatkuvasti kehittyvänä ja uudistuvana lajiperheenä uudempia, kokeilevampia ja ihmisen liikkumista tutkivia tyylejä.

Teoksen pitää koostua modernin tanssin ja/tai nykytanssin tekniikoista ottaen huomioon tanssijoiden ikäryhmän ja taitotason. Neoklassista balettia ei pidä sekoittaa näihin lajeihin eikä sillä voi kilpailla tässä sarjassa. Muita lajeja kuten hip hop, disco, break dance tai electric boogie saa sisällyttää teokseen, mutta ne eivät saa olla hallitsevassa asemassa.

Arvioinnin keskiössä on liikelaatu ja aihe/tarina. Juonellinen kuljetus ei tässä lajissa ole yhtä tärkeä kuin esimerkiksi showtanssissa. Kyse on enemmänkin tunnelmista, kuvista, teemoista. Aiheen ja käsittelyn pitää sopia esittäjilleen esimerkiksi iän puolesta, mutta on tärkeää myös muistaa, että sen pitää sopia myös kaikenikäisille katsojille.

Jazztanssityylejä:

Primitiivinen: Juuret afrikkalaisissa tansseissa, jotka kulkeutuivat orjien mukana Amerikkaan.

Early: 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun musiikkiin pohjautuvia tyylejä ja tansseja, kuten Two-Step, Cakewalk, Grizzly Bear, bunny Hug, Turkey Trot ja Texas Tommy. 1920-luvun nopeat tanssit: One-Step, Lindy Hop, Charleston ja Black Bottom, kuuluvat myös tähän ”varhaisjazzin” perheeseen.

Musical Comedy/Theatre Jazz/Broadway: Elokuvien ja näyttämömusikaalien kautta nämä jazztanssin muodot alkoivat kasvattaa suosiotaan 1930-luvusta alkaen. Tyylilajillisesti kirjo on hurjan laaja, kuten elokuvissa ja musikaaleissa käytetty musiikkikin. Esikuvia löytyy esiintyjistä (Fred Astaire, Gene Kelly, Ginger Rogers, John Travolta….) ja koreografeista (Busby Berkley, Agnes De Mille, Jack Cole, Jerome Robbins, Bob Fosse, Michael Bennett, Susan Stroman, Jerry Mitchell, Andy Blankebuehler)

Lisäksi nykyään jazztanssia opetetaan ja luodaan monella muullakin mausteella höystettynä, joista hyviä esimerkkejä ovat mm. contemporary jazz, street jazz, commercial jazz, latin jazz ja lyrical jazz.

Neoklassista balettia ei pidä sekoittaa näihin lajeihin, eikä sillä voi kilpailla tässä sarjassa. Muita lajeja kuten hip hop, disco, break dance tai electric Boogie saa sisällyttää teokseen, mutta ne eivät saa olla hallitsevassa asemassa.